KATSO OHJELMAA

Gogol:

Mielipuolen päiväkirja

(1835)

Nikolai Vasiljevitš Gogol syntyi Ukrainassa samana vuonna kuin Suomen suuriruhtinaskunta Ruotsin itäläänityksessä. Vain 26-vuotiaana hän julkaisi päiväkirjan muotoon kirjoitetun yksinpuhelun virkamiehestä, joka surkuhupaisten olosuhteiden pyörteissä menettää järkensä - sikäli mikäli sitä on aiemmin jonkin verran ollut. Prosessin eteneminen aiheuttaa sivustakatsojassa etenkin sääliä - ja jos se lisäksi yllättää katsojan havainnoimasta jotakin itsensä läheltä, voi näytelmäkirjailija olla tyytyväinen. Esittäjä on tässä tapauksessa työkalu, joka joko toimii tai sitten ei.

Ohjasin tekstin ensimmäisen kerran Lappeenrantaan syksyllä 2000. Esiintyjänä aloitin sen parissa vuoden 2010 Joen Yössä. Teoksen upeuden vuoksi on sangen oivallista aloittaa 30-vuotistaiteilijajuhlani juuri tällä.

H.G. Wells:

Novellisarja

(1895, 1897, 1909)

Nämä eivät ole niitä ihan tavallisia tarinoita. Nämä eivät kerro vuosaarelaisangstista tai korsolaiskurimuksesta. Ei Vuosaaressa ja Korsossa mitään vikaa ole, mutta niille innokkaasti populaarikulttuurissa sälytettyä surkeutta näistä ei löydy. Näistä löytyy pala niiden vuosaarelaisten ja korsolaisten - ja miksei muidenkin - maailmaa, jotka antavat itselleen luvan unelmoida, nähdä näkyjä ja näkyjä H.G. Wells todellakin näki. Hänen kertomuksensa ovat merkittävimpien joukossa olleet muokkaamassa meidän mielemme kuvitelmia ja tämä kokonaisuus koostuu hänen kolmen novellinsa suomennoksista ja sovituksista: Ihana puku (The Beautiful Suit, 1909 nimellä A Moonlight Fable), Häivytetty mies (The Obliterated Man, 1895) sekä Tapaus Plattner (The Plattner Story, 1897).

Paloheimo - Kemppilä:

Runolauluja

(1935-2016)

Nyt ei onnu Eriksson ja satamat ovat täynnä.

Oiva Paloheimon runotuotanto tavoitti minut jo ennen Tirlittania. Pappi -runosta tuli rälläkkä bluesversio ja sen jälkeen erityylisiä sävellyksiä Paloheimon teksteihin on syntynyt toistakymmentä. Hänen runoissaan minua viehättävät vaivaton mutkattomuus ("-- titä jellonakt minäkin entin luulin.") ja hurmaavat kielikuvat ("-- kalat syntyivät näin, mykät ihmeet veen."). Toivottavasti nämä runot - nyt lauluina - saavat monen hakemaan Oivan oivat kirjat kirjastoista luettaviksi.

Katri Vala:

Runoja

(1917-1942)

Onneksi kaikki eivät kirjoita kuin vogonit - tai Paula Nancy Millstone Jennings Greenbridgestä, Essexistä.

Katri Valan kuolemasta tulee kuluneeksi tämän vuoden toukokuussa 72 vuotta. Kun ihminen kuolee 44-vuotiaana toistakymmentä vuotta kestäneeseen sairauteen, tulee kiusaus luonnehtia kuolemaa "ennenaikaiseksi". Jos ajatellaan vain kronologiaa, jokainen ennen virallista keskimääräistä elinikää kuollut on "ennenaikainen" - ja pitemmälle elänyt puolestaan "yliaikainen".

Minä en ole kronologiasta ikinä piitannut, joten voin vain sanoa, miten upeaa on, että Katri tuolla kierroksellaan ehti kirjoittaa sen hurmaavan runoryppään, mikä meillä kaikilla hänen jälkeensä on nautittavana. Tähän iltaan olen julmasti valinnut juuri ne, jotka minua eniten ovat sykähdyttäneet - jos löydät suosikkejasi, ole hyvä!